110 vuotta Seelarin tarinaa
110 vuotta sitten palmusunnuntaina, 31. päivä maaliskuuta 1912, kahdeksan oululaista miestä kokoontui Oulun Työväentalolle asianaan sääntöjen hyväksyminen uudelle oululaiselle purjehdusseuralle. Tuosta hetkestä katsotaan Oulun Työväen Pursiseuran historia alkaneeksi. Alkuun seuran nimi tosin oli Oulun Työväenyhdistyksen pursiseura, koska seura toimi sisällissotaan 1918 asti Työväenyhdistyksen alaisena. Tukikohtana oli tuolloin Hevossaari.
Tämä vuosi on siis OTPS:n juhlavuosi. Sen kunniaksi on pienen työryhmän ”koronaprojektina” koottu seuran historia yksiin kansiin, 288-sivuiseksi Seelarin tarinaksi. Tätä kirjoitettaessa tarina on juuri pakattu postipakettiin matkalle kustantamoon Kemiin. Toiveissa on, että lämpimäisiä saataisiin jo purjehduskauden alkuun.
Millaisia olivat ensimmäiset veneet, mistä niitä saatiin ja ennen kaikkea, millaisia olivat niillä purjehtijat? Miten harrastus on vuosikymmenien kuluessa muuttunut? Kirjan sivuilta jokainen löytää vähintään jonkun tuttunsa, ellei sitten itseäänkin. Moni on ollut mukana Seelarin tarinaa täydentämässä. Siitä tässäkin yhteydessä sydämellinen kiitos.
Ajan muovaama seura
Kirjan pohjana ovat seuran aiemmat historiikit, mutta nyt mukana on paljon sellaistakin, mitä entisissä julkaisuissa ei ollut. Kuvia on melkein joka sivulla, on tarinoita ja hieman ajan kuvaakin. Mielenkiintoinen on myös seuran poliittinen tausta. Vaikka kenenkään poliittista kantaa ei enää pitkään aikaan ole kyselty, oli seuran perustamisen aikaan tilanne aivan toinen. Silloin elettiin Venäjän toista sortokautta, pyristeltiin itsenäisyyttä kohti ja samalla Suomi oli sisäisesti valtavassa muutoksessa. Tämä kaikki näkyi alkuaikojen aktiivien elämässä ja myös seurassa, vaikka tärkeintä silloinkin lienee ollut purjehdus.
Haasteita ja käänteitä
Yhteiskunnallinen tilanne on myöhemminkin heijastunut enemmän tai vähemmän seuran toimintaan. 1930-luvulla se hiipui lähes kokonaan, mutta seuraa ei silloinkaan lopetettu. 1950-luvun alussa oululainen veturinkuljettaja Olavi Smed sai puhallettua toiminnan uudestaan käyntiin. Alku oli vaatimaton, mutta sitäkin innokkaampi. Myöhempiä ponnistuksia on ollut erityisesti Seelarin rakentaminen ja sen moninaiset käänteet. Jokainen aika on tuonut omat haasteensa, niin tämä nykyinenkin.
Uutteruus ja talkoohenki
Jos pitäisi nostaa yksi asia, joka on nimenomaan OTPS:lle ollut ominainen, se olisi ilman muuta talkoot. Kirja jakaantuu kahteen osaan, jossa ensimmäisessä kerrotaan tukikohdan, Seelarin alueen rakentumisesta. Ennen nykyistä päärakennusta seuran maja oli nykyisen puuvenehallin tienoilla. Molemmat rakennettiin talkoilla, samoin tuo venehalli. Talkoot nousevat esiin, jos eivät jokaisella sivulla niin ainakin jokaisessa luvussa. Tavoitteena on ollut kautta historian tehdä itse niin paljon kuin pystytään ja saada näin pidettyä harrastuksen kustannukset alhaisena. Samalla talkoot ovat olleet mainio tapa tutustua toisiin seuran jäseniin.
Historiikin yhteistyökumppanit
